Kesäinen päiväretki Repovedellä

Hurautimme heinäkuisena aamuna perheen kanssa Repoveden kansallispuistoon ja hilpaisimme siellä 5 kilometrin pituisen Ketunlenkin. Valpas keikkui isänsä selässä lasten kantorinkassa. Touhukas paineli koko matkan omilla jaloillaan. Me vanhemmat pistimme tossua toisen eteen ja huokailimme onnesta: me retkeillään taas! En tiedä juuri parempaa tapaa viettää kesäpäivää kuin kulkea reppu selässä metsässä, tunturissa tai saaristossa. Siitä huolimatta emme ole retkeilleet, vaeltamisesta puhumattakaan, sen jälkeen kuin aloin odottaa Touhukasta. Siitä on kohta kuusi vuotta…

Mies ja tytär Lapinsalmen riippusillalla.

Viiden vanha jaksaa patikoida viisi kilometriä

Perheemme tämänhetkinen ikärakenne osoittautui mainioksi päiväretkien tekemiseen. 5-vuotias jaksoi hyvin kävellä viitisen kilometriä. Nassikka myös kantoi reppunsa itse melkein koko matkan. 10-kuinen vauva istui jämäkästi rinkassa, mutta ei tuonut isänsä harteille kuin reilut kahdeksan kiloa. Viidestä kilometristä neiti matkusti kolme tyytyväisenä, kitisi yhden ja nukkui yhden.

Repoveden kansallispuistossa on eripituisia reittejä, joista valitsimme varmasti tunnetuimman ja kuljetuimman Ketunlenkin (Lapinsalmi - Katajavuori - Kapiavesi - Lapinsalmi). Reitille osuu Lapinsalmen riippusilta ja Ketunlossi, joita erityisesti 5-vuotias arvosti. Sinisiä kangassinisiipiä bongattiin Ketunlossilla kymmeniä. Mustikat olivat kypsiä ja maistuivat kaikille. Kauniit järvet, komeat kalliot ja erityisesti poltettu metsä viehätti meitä. Repoveden metsiä siis ennallistetaan polttamalla.

Ketunlenkki on hyvin merkitty ja sen varrella on sopivasti nuotiopaikkoja. Ainoan pitkän tauon pidimme Kapiaveden nuotiopaikalla, jossa paistoimme lounasmakkarat. Valpas nautti purkillisen vauvanmössöä ja imeskeli erinäisiä havunneulasia ja käpyjä. Matkaan lähdettiin aamulla noin 9.30 ja takaisin parkkipaikalla oltiin 13.20.

Riisipiirakka kantarellituorejuustolla, toimii!

Kansallispuistossa tuli vastaan kymmenkunta seuruetta: aikuisia pariskuntia, espanjalainen nelikko, venäläinen perhe ja useampia isovanhempia lastensa tai lastenlastensa kanssa. Valpas oli ainoa kantorinkassa kulkeva tenava. Hyväkuntoiset aikuiset näyttivät kiertävän reitin vesipullon kanssa, mutta suurin osa kantoi kylmälaukkua olalla. Se kertookin paljon Repoveden Ketunlenkistä. Polut ovat paikoin toista metriä leveät ja enimmäkseen helpot kulkea. Parkkipaikalta voi kipaista nopeastikin nuotiolle.

En lähtisi lenkkareissa Ketunlenkille

Jos mielii kiertää koko lenkin, suosittelen kuitenkin tukevia kenkiä ja reppua. Polut ovat kuluneet monin paikoin ja juurakoihin kompastuu helposti. Lisäksi noin kilometrin päässä Lapinsalmen sillasta on korkeat portaat (191 askelmaa laski hän, joka kantoi myös vauvaa), joita pitkin kiipeää tai laskeutuu kädet vapaana. Meillä molemmilla aikuisilla oli vaelluskengät, Touhukas pärjäsi lenkkareilla.

Tarvikelista 2 aikuisen ja 2 lapsen päiväretkelle

vauvalle:

• kantorinkka (kavereilta lainassa, LittleLife)
• tuulitakki (tuulihousut olisivat olleet fiksummat, nyt neiti konttaili nuotiopaikalla legginsseissä. Mitä ajattelin?)
• 2 prk vauvanruokaa
• 1 tölkki korviketta
• nokkamuki
• lusikka
• maissinaksuja
• banaani (syötiin jo parkkipaikalla)
• 2 vaippaa
• kosteuspyyhkeitä

5-vuotiaalle (pakattiin lapsen omaan reppuun)

• reppu
• tuulitakki
• shortsit (patikoi pitkissä housuissa, eikä valittanut kuumuutta eli olisi voinut jättää pois)
• vesipullo
• Salama McQueen –kamera (sis. karkkeja, taannoisen risteilyn jäämistöä)
• pillimehu
• tetra kauramaitoa (jäi juomatta)

Yhteiset tarvikkeet ja eväät

• reppu (ihana Osprey ajalta jolloin retkeiltiin enemmän)
• puukko
• veitsi
• tulitikut
• 4 kertakäyttölautasta (vain yksi käytettiin, sitäkin ilman olisi selvitty)
• 2 pkt makkaraa
• sinappia
• 2 pulloa vettä
• 2 pulloa limsaa
• 6 riisipiirakkaa
• kantarellin makuista tuorejuustoa (tosi hyvää edellisten päällä)
• 1 kylmäkalle (samalla muovipussissa pilaantuvien tarvikkeiden kanssa)
• täytekeksejä
• kyypakkaus (nähtiin yksi kyy vaan ei otettu kontaktia eikä kuvaa)
• esikoisen allergialääke
• käsidesi
• laastareita, puhdistusainetta
• talouspaperirulla

Lisäksi aikuisilla mukana vedenpitävät tuulitakit ja pitkähihainen paita tai housut.

Arvatkaa, suunnittelemmeko jo uutta retkeä?

Totta vai tarua: vanhemmat lomalla, lapset hoidossa

Onneksi en eilen ehtinyt kirjoittaa tuoreimmasta päiväkotigatesta, jonka liekkeihin Matti Apunen heitti bensaa eilisessä Helsingin Sanomien kolumnissaan. Vaikuttaa, että kärpäsestä on tehty härkänen - tai sitten ei.

Kyse on siitä, onko vanhemmilla oikeus viedä lapset oman lomansa aikana päiväkotiin. Apunen viittaa kolumnissaan Turun Sanomien toimittaja Erja Hyytiäisen selvitykseen Lounais-Suomen päiväkodeista. "Tulokset olivat minusta skandaali. Esimerkiksi Lohjalla lähes kymmenen prosenttia lapsista lusi päiväkodissa koko vuoden, ilman lomia."

Apunen tarjoaa ratkaisuksi ongelmaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista, mikä sai eilen jo monet älähtämään. Minäkin kehotan Apusta pitämään näppinsä erosta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, se on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoa.

Totta vai tarua: Lapsi hoidossa, vanhemmat lomalla

Mutta takaisin päiväkotigaten kuohuttavaan ytimeen: onko Suomessa vanhempia, jotka vievät lapsensa lomansa ajaksi hoitoon? Kyllä on, ainakin jos median haastattelemia päivähoidon ammattilaisia on uskominen.

Totta

• Olen itse toiminut niin. Kävimme Nokkelan mieheni kanssa keväällä 2011 matkalla New Yorkissa. Tuolloin 3-vuotias Touhukas vietti arkiviikon päivät tarhassa. Muun ajan häntä hoitivat isoäidit. Kyse tosin oli poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön: meidän perhe on lomaillut yhdessä toukokuusta 2008.
• "-- Väestöliiton kyselystä ja siitä julkistetusta Ammattikasvattajan kielletyt tunteet -kirjasta. Vastaajat kertovat yhtäältä vanhemmista, jotka valittavat väärästä pukemisesta tai lapsen kuraisuudesta. Toisaalta osa vanhemmista ei tunnu välittävän lapsen käytöksestä tai pitää lasta hoidossa ympäri vuoden ilman lomaa." Iltalehti: Vaativat vanhemmat ja kiukkukaisat 11.2.2013.
• "On myös todella paljon vanhempia, jotka tuovat lapset hoitoon, vaikka olisivat itse lomalla tai vapaapäivällä kotona. Säälittää todella paljon nämä lapset, jotka surullisina usein ihmettelevät, että "miksei minulla ole koskaan vapaapäivää?" Iltalehti: Hoitajien järkyttävät tarinat: Karua menoa päiväkodeissa 29.10.2011.
• Jos et vielä usko, lukaise myös Taloussanomat: Vanhemmat lomalla - lapsi viedään päiväkotiin (1.7.2011) ja Kouvolan Sanomat: Vanhemmat lomalla, lapset pois hoidosta (9.3.2012).

Tarua

Miksi aamun Helsingin Sanomissa todistellaankin nyt palstatolkulla, että lapsia ei useinkaan viedä hoitoon vanhempien loman ajaksi?

Keksin ainakin kolme syytä:

1. Ongelma ei ole niin iso, kuin Apusen kolumnista voisi ymmärtää. Ikävä ilmiö sai merkittävästi lisää huomiota tunnetun mielipidejohtajan hyvin kirjoitetun kolumnin myötä.
2. Päiväkotien hoitajat ja kaupunkien virkamiehet pelästyivät kohua. Kyseessä on kaksi ryhmää, jotka eivät halua liioitella, yleistää yksittäisiä ongelmia saati syyllistää tai pahoittaa kenenkään mieltä. Jos heiltä nyt kysyy asiasta, luvassa on taatusti enemmän jarrua kuin kaasua. Ainakin, jos asiasta pitäisi puhua omalla nimellä. Se taas ei auta 52-viikkoisia päiväkotivuosia tekeviä muksuja laisinkaan.
3. Apusen ehdotus päivähoito-oikeuteen kajoamisesta on monelle niin punainen vaate, että ongelma painetaan mieluummin villaisella kuin pohditaan, miten muuten asian voisi puuttua. 

 

Blogin kirjoittaja lounaalla Manhattanilla.
Lapsi päiväkodissa Suomessa.

Linkit Hesarin tämän päivän juttuihin:

• Lapsi jää harvoin loman ajaksi hoitoon (19.3.2012)
• Unohtuivatko Apuselta pätkätyöt? (HS 19.3.2013)

Osittainen hoitovapaa - 6 tunnin päivä vai nelipäiväinen työviikko?

Äitiyslomalla oleva kollega mietti, voisiko hän aluksi lyhentää työaikaansa. Minulla on kokemusta sekä kuuden tunnin työpäivistä että nelipäiväisestä työviikosta, joten kollega halusi sparrata ajatusta kanssani.

Ensiksi, kumpi tahansa tapa työajan lyhentämisessä on loistava. Lyhentää työviikkoaan miten tahansa lasten ollessa pieniä, jaksaa itse paremmin arkea ja lapsi jaksaa paremmin päivähoidossa.

Touhukas oli vuoden ja kaksi kuukautta, kun hän aloitti päiväkodissa. Noin vuoden ajan tein kuusituntista työpäivää. Taaperosta oli ihanaa päästä kotiin välipalan jälkeen. Kahden ikävuoden jälkeen lapsesta ei ollutkaan enää hauskaa lähteä kotiin ennen kolmea, koska iltapäiväulkoilut jäivät välistä. Onneksi työnantaja jousti ja sain vaihtaa nelipäiväiseen työviikkoon. Vuoden ajan pidimme maanantain kotipäivänä. Lue eri vaihtoehtojen plussat ja miinukset.

6-tuntinen työpäivä

Plussat

• Taaperon jaksaminen. Pienelle lapselle lyhyt tarhapäivä on  tosi hyvä juttu. Päivään mahtuu aamupuuro, ulkoilu, lounas ja päiväunet. Sitten onkin aika lähteä kotiin.
• Enemmän aikaa. Iltapäivällä ja illalla on monta tuntia aikaa yhteiseen puuhailuun. Myös ruoanlaittoon, kotitöihin tai vaikka jumppaan jää enemmän aikaan.
• Aurinko. Kun menee varhain aamulla töihin, pääsee lähtemään varhain kotiin. Muistaakseni nostin kytkintä yleensä 14.15. Talvella saatoin siis nähdä auringon muutenkin kuin neukkarinikkunasta.
• Vähemmän liikennettä. Alkuiltapäivällä on Helsingissä liikennettä merkittävästi vähemmän kuin pari tuntia myöhemmin. Oma työmatkani kului alkuiltapäivästä jopa puolet nopeammin kuin ruuhka-aikana.
• Tehokas työaika. Iltapäivän aikana töissä edenneet asiat odottivat aamulla sähköpostissa. Yleensä sain ne hoidettua ennen aamupäivän palavereja, joskus jopa ennen työkavereiden töihin tuloa.
• Töiden suunnittelu. Koin, että työt oli melko helppo suunnitella, koska olin joka päivä paikalla. Saatoin luvata esimiehelle, että hoidan asian huomenna.
• Raha. Pienempi päiväkotimaksu, jos lapsi on alle 7 tuntia hoidossa.

Miinukset

• Töiden suunnittelu. Pitää itse huolehtia, että lähtee varhain kotiin eikä esimerkiksi sovi kokouksia klo 14 jälkeen. Se on monissa työpaikoissa hankalaa.
• Ulkoilu. Kun lapsi kasvaa, iltapäiväulkoilusta voi tulla lapselle tärkeää. Monet lapset tarvitsevatkin aamu- ja iltapäiväulkoilunsa energian purkamiseen. Jaksatko lähteä työpäivän jälkeen vielä lasten kanssa ulos?
• Bileet. Monet työpaikan rennommat jutut, kuten jouluglögit, sponttaanit iltapäiväskumpat ja hyvinvointiluennot tapahtuvat yleensä työpäivän päätteeksi eikä niihin ehdi osallistua.

4-päiväinen työviikko

Plussat

• Ylimääräinen vapaapäivä! Kokonainen päivä lapsen kanssa, jolloin voi ottaa rennosti.
• Työmatkat. Voittaa yhden päivän työmatkat ajassa ja kulkuvälineestä riippuen myös rahassa.
• Harrastukset. Kotipäivälle voi sopia muskarin, jonne ei enää päiväkotipäivän jälkeen jakseta lähteä.
• Ystävät. Ehtii tavata kotona olevia ystäviä tai käydä rauhassa puistossa.
• Sunnuntaiahdistus. Se katoaa, jos vapaapäivä on maanantaina.
• Logistiikka. Viikonloppuna voi matkustaa vaikka anoppilaan ja laukut ehtii purkaa mukavasti vasta maanantaina.
• Raha. Pienempi päiväkotimaksu.

Miinukset

• Koko päivä lapsen hoitoa. Arkirytmi helpottaa elämää ylimääräisenä kotipäivänäkin eli hiekkalaatikko kutsuu silloinkin kun ei huvita. Maanantaisinkin pitää syödä lounasta.
• Ti-pe. Muut työpäivät ovat tavallisen pituisia eli jos itse on noutovuorossa ei päiväkodille ehdi kovin aikaisin.
• Ma tai pe. Muutamat tuttuni ovat yrittäneet pitää keskiviikkoa hoitovapaapäivänä, mutta ovat joutuneet vaihtamaan sen perjantaiksi tai maanantaiksi. Keskellä viikkoa on hankalaa olla töistä pois.

Onko sinulla kokemuksia työajan lyhentämisestä?

 

 

Älä julkaise lasten kuvia netissä ilman (vanhempien/lasten) lupaa

Viisas aikuinen suojaa lastaan internetissä, otsikoi Suvi Tuominen vieraskynäkirjoituksensa torstain (7.2.) Helsingin Sanomissa. Jatkokeskustelun ytimessä oli konkreettinen kysymys: saako omasta lapsestaan laittaa kuvia Facebookiin? Hyvä jatkokysymys on minusta, kuka saa laittaa lapsesta kuvia nettiin? Saako esimerkiksi syntymäpäiväkuvat julkaista Facebookissa suljetulla tapahtuma-sivulla? Meidän linjamme on, että emme juuri julkaise lastemme kuvia verkossa. Silloin kun julkaisemme kuvia, haluamme tehdä sen itse. Olemme pyytäneet ystäviä ja sukulaisia käyttämään sähköpostia kuvien jakamiseen.

Kun Touhukas syntyi melkein 5 vuotta sitten, Facebook oli aika uutta ja melko pientä ja annoimme sukulaisille luvan laittaa kuvia lapsesta harkiten. Vähän myöhemmin pyörsimme päätöksen. Olemme molemmat puolijulkisissa ammateissa, minkä takia haluamme suojata Touhukkaan ja Valppaan nettijulkisuutta. Senkin jälkeen olemme aiheuttaneet tasapuolisesti pahaa mieltä molemmissa suvuissa, kun olemme pyytäneet joitain kuvia poistettaviksi. Puolihauskoja lohkaisuja (kelluuko kaikki vesi?) ja virstanpylväitä (Touhukas oppi tänään uimaan!) -tyyppisiä statuksia julkaisemme aina välillä. Työmaa-blogissa en julkaise tunnistettavia lasten kuvia enkä kirjoita heistä omilla nimillään. Someguru Katleena Kortesuo käski lapsiblogit jo ajat sitten lukkojen taakse, mutta ihan sinne en aio työmaita piilottaa.

Kyllä tähän joku fiksumpi tapa pitäisi olla

Vauvan pitäisi oppia ryömimään. Kun viisikuisen neidin laittaa lattialle selälleen, hän kääntyy vatsalleen. Seuraa intensiivinen lelujen tai leikkimaton tutkailu, jonka jälkeen lelut viskotaan pitkin lattiaa. Kun lelut ovat kaukana, viskoja ei yletykään niihin. Pitäisi päästä eteenpäin vaan vauva ei vielä osaa. Seuraa sataprosenttinen turhautuminen, jota puretaan ensin asiallisella jokeltelulla ja sarkastisilla heitoilla (selvästi litteroitavissa "joo juo vaan se kahvisi ensin loppuun ja tuo sitten vasta tuo helistin minulle"), sitten vinkumisella ja lopulta huudolla ("olisit liikahtanut sarkastisten kommenttien aikana niin ei olisi tarvinnut huutaa".)

Vauva on vähän kuin minä työpaikan kehityspäivillä. Neidin ähinästä on selvästi litteroitavissa:"Mikä on tämän lattialla makaamisen tavoite? Ai ryömimään oppiminen, ok. Näinkö on aina opetettu vauva ryömimään, pitämällä sitä vatsallaan lattialla? Onko kokeiltu muita tapoja? Eikö, miksi ei? Voisiko joku perustella tämän toimintatavan? Huomauttaisin, että tämä ryömimään opettelu kuluttaa aika paljon aika ja energiaa vauvalta ja vanhemmilta, voitaisiinko ulkoistamista edes harkita?"

Kahden lapsiperheen kahden viikon loma Kanarialla - uhka vai mahdollisuus?

Nyt on sitten lomailtu! Kaksi viikkoa Gran Canarian Playa del Inglesissä neljän aikuisen ja neljän alle viisivuotiaan lapsen kanssa kului yllättävän rattoisasti. Tässä reissun plussat ja miinukset.

Plussat

Lennot sujuivat hyvin kaikilta lapsilta.
Seurueen 1-vuotiaalle oli ostettu extra-paikka, joka oli tarpeen erityisesti menomatkalla, joka lennettiin pienemmällä lomalentokoneella. Takaisin päästiin isommalla airbussilla, jossa lasta olisi hyvin mahtunut pitämään sylissä. Vauva nautiskeli tasaisesta hurinasta, nautti sylittelystä ja nukkui kunnon pätkiä rintarepussa. Paluumatkalle neiti sai seinään kiinnitettävän vauvankopan, mutta ei viihtynyt siinä pätkääkään.
Kaksi viikkoa oli sopiva aika. Asettautumiseen kului kahdelta lapsiperheeltä paljon enemmän aikaa ja voimia kuin kahdelta aikuiselta. Rutiinit, jotka aurinkolomallakin jäsentävät lapsiperheen elämää, saatiin rullaamaan hyvin kolmantena päivänä. Aamuisin ulkoiltiin, urheiltiin ja retkeiltiin eri kokoonpanoissa. Iltapäivällä juotiin kahvit ja käytiin altaalla. Viiden maissa lähdettiin päivälliselle, johon helposti kului matkoineen kaksi tuntia. Sen jälkeen olikin hyvä jo kömpiä kämpille leikkimään ja lueskelemaan. Kun ensimmäinen viikko oli takana, tuntui että loma on vasta alussa. Aikuisten omat rentoutumishetket toteutuvat lasten päiväunien aikaan ja leppoisia leikkejä seuratessa. Kahden viikon reissulla myös aikuisille ehti kertyä kunnolla omaa aikaa mm. kuntosalilla rehkimisen, lukemisen, lenkkeilyn, kaljalla käymisen, futismatsin ja shoppailun muodossa.
Lapset jaksoivat reissun todella hyvin. Miksi tätä aina murehtii etukäteen? Lapset rakastavat matkustamista niin kauan kun ruoan, unen ja tekemisen määrä on sopiva. 3- ja 4 -vuotiaan nassikat opettelivat minigolfia, juoksivat itsensä läkähdyksiin niin leikkikentällä kuin ravintolareissuilla. Mikä siinä on, että 800 metriä kävelyä on lapselle silkkaa kitinää ja valitusta, mutta annas kun saman matkan saa juosta 25 metriä kerrallaan?
Aurinko. Paistoi melkein pilvettömältä taivaalta koko reissun ajan. Päivällä lämpötila huiteli 25 asteen tienoilla.
Lääkäri oli lähellä. Sitä tarvittiin.
Apteekki oli lähellä. Sitä tarvittiin.
Matkavakuutus oli kunnossa. Sitä tarvittiin.
Ruoka oli hyvää ja ravintolat lähellä. Viime vuoden Lanzaroten reissun jälkeen Playa del Ingles ilahdutti laadukkailla ravintoloillaan. Söimme mm. mainiota kreikkalaista (Greek Village), erinomaisia pihvejä (Grill El Asador) ja lukuisia tasalaatuisia kinkku-ananas-sandwichejä. Lapset jaksoivat jokailtaiset päivälliset aika mukavasti. Pari ruokailua meni hulinaksi, osa suorastaan rauhallisesti. Annoimme naperoiden syödä ranskalaisia ja nugetteja niissä paikoissa, missä parempaa ei ollut lapsille tarjolla. Melkein aika ateria kruunattiin jäätelöllä. Laskun yhteydessä espanjalaiset tapaavat tuoda lapsille tikkarit, joiden syömisestä emme myöskään murehtineet. Lomalla ollaan lomalla.

Miinukset

Hotelli Los Gisasoles oli sangen vaatimaton apartementos. Toinen perheistä joutui vaihtamaan huoneistoa, koska ensimmäiseen paistoi aurinko vain pienen hetken päivän aikana eli kämpässä oli kylmä aamusta iltaan. Huoneiston vaihtamisen jälkeen seurueemme pääsi hotellin työntekijöiden mustalle listalle eli sen jälkeen kaikki oli vaikeaa: puhtaiden pyyhkeiden saaminen, viemärin putsaus ja veden ostaminen respasta. Loppulomasta meitä ei enää tervehditty aulassa. Muuten palvelu Playa del Inglesissä oli enimmäkseen hyväntuulista ja reipasta. Poikkeuksena tietysti supermercadojen kassat, jotka eivät osaa tai halua puhua englantia ja sama juttu hymyilyn kanssa.
Taudit. Neljä lasta, yksi kuume, kaksi kurkkutulehdusta ja yksi keuhkoputken tulehdus. Lääkäriin mentiin, lääkettä saatiin ja terveeksi tultiin, mutta reissussa sairastaminen on silti inhaa.
Playa del Ingles on aika kulunut kylä. Vaan emmepä me minnekään Roomaan kuvitelleetkaan matkustavamme vaan aurinkolomalle.

Bamse state of mind

Nyt on kulunut 21 päivää siitä, kun vauva irtisanoi sopimuksensa tuttipullo-nimisen käyttöliittymän kanssa ja 16 päivää siitä, kun esikoinen aloitti joululomansa. En tiedä kummasta johtuu, mutta minä olen loman tarpeessa. Ja sieltähän se tulee! Yhden hengen kahden viikon pakkoloma Bahia Felizissä. No ei sentään, mutta koko perheen aurinkoloma kuitenkin tai kuten eräs ystävä totesi "Bamse-loma".

Hyvää uutta vuotta ja mitä mainiointa loppiaista!