Kyllä tähän joku fiksumpi tapa pitäisi olla

Vauvan pitäisi oppia ryömimään. Kun viisikuisen neidin laittaa lattialle selälleen, hän kääntyy vatsalleen. Seuraa intensiivinen lelujen tai leikkimaton tutkailu, jonka jälkeen lelut viskotaan pitkin lattiaa. Kun lelut ovat kaukana, viskoja ei yletykään niihin. Pitäisi päästä eteenpäin vaan vauva ei vielä osaa. Seuraa sataprosenttinen turhautuminen, jota puretaan ensin asiallisella jokeltelulla ja sarkastisilla heitoilla (selvästi litteroitavissa "joo juo vaan se kahvisi ensin loppuun ja tuo sitten vasta tuo helistin minulle"), sitten vinkumisella ja lopulta huudolla ("olisit liikahtanut sarkastisten kommenttien aikana niin ei olisi tarvinnut huutaa".)

Vauva on vähän kuin minä työpaikan kehityspäivillä. Neidin ähinästä on selvästi litteroitavissa:"Mikä on tämän lattialla makaamisen tavoite? Ai ryömimään oppiminen, ok. Näinkö on aina opetettu vauva ryömimään, pitämällä sitä vatsallaan lattialla? Onko kokeiltu muita tapoja? Eikö, miksi ei? Voisiko joku perustella tämän toimintatavan? Huomauttaisin, että tämä ryömimään opettelu kuluttaa aika paljon aika ja energiaa vauvalta ja vanhemmilta, voitaisiinko ulkoistamista edes harkita?"

Kahden lapsiperheen kahden viikon loma Kanarialla - uhka vai mahdollisuus?

Nyt on sitten lomailtu! Kaksi viikkoa Gran Canarian Playa del Inglesissä neljän aikuisen ja neljän alle viisivuotiaan lapsen kanssa kului yllättävän rattoisasti. Tässä reissun plussat ja miinukset.

Plussat

Lennot sujuivat hyvin kaikilta lapsilta.
Seurueen 1-vuotiaalle oli ostettu extra-paikka, joka oli tarpeen erityisesti menomatkalla, joka lennettiin pienemmällä lomalentokoneella. Takaisin päästiin isommalla airbussilla, jossa lasta olisi hyvin mahtunut pitämään sylissä. Vauva nautiskeli tasaisesta hurinasta, nautti sylittelystä ja nukkui kunnon pätkiä rintarepussa. Paluumatkalle neiti sai seinään kiinnitettävän vauvankopan, mutta ei viihtynyt siinä pätkääkään.
Kaksi viikkoa oli sopiva aika. Asettautumiseen kului kahdelta lapsiperheeltä paljon enemmän aikaa ja voimia kuin kahdelta aikuiselta. Rutiinit, jotka aurinkolomallakin jäsentävät lapsiperheen elämää, saatiin rullaamaan hyvin kolmantena päivänä. Aamuisin ulkoiltiin, urheiltiin ja retkeiltiin eri kokoonpanoissa. Iltapäivällä juotiin kahvit ja käytiin altaalla. Viiden maissa lähdettiin päivälliselle, johon helposti kului matkoineen kaksi tuntia. Sen jälkeen olikin hyvä jo kömpiä kämpille leikkimään ja lueskelemaan. Kun ensimmäinen viikko oli takana, tuntui että loma on vasta alussa. Aikuisten omat rentoutumishetket toteutuvat lasten päiväunien aikaan ja leppoisia leikkejä seuratessa. Kahden viikon reissulla myös aikuisille ehti kertyä kunnolla omaa aikaa mm. kuntosalilla rehkimisen, lukemisen, lenkkeilyn, kaljalla käymisen, futismatsin ja shoppailun muodossa.
Lapset jaksoivat reissun todella hyvin. Miksi tätä aina murehtii etukäteen? Lapset rakastavat matkustamista niin kauan kun ruoan, unen ja tekemisen määrä on sopiva. 3- ja 4 -vuotiaan nassikat opettelivat minigolfia, juoksivat itsensä läkähdyksiin niin leikkikentällä kuin ravintolareissuilla. Mikä siinä on, että 800 metriä kävelyä on lapselle silkkaa kitinää ja valitusta, mutta annas kun saman matkan saa juosta 25 metriä kerrallaan?
Aurinko. Paistoi melkein pilvettömältä taivaalta koko reissun ajan. Päivällä lämpötila huiteli 25 asteen tienoilla.
Lääkäri oli lähellä. Sitä tarvittiin.
Apteekki oli lähellä. Sitä tarvittiin.
Matkavakuutus oli kunnossa. Sitä tarvittiin.
Ruoka oli hyvää ja ravintolat lähellä. Viime vuoden Lanzaroten reissun jälkeen Playa del Ingles ilahdutti laadukkailla ravintoloillaan. Söimme mm. mainiota kreikkalaista (Greek Village), erinomaisia pihvejä (Grill El Asador) ja lukuisia tasalaatuisia kinkku-ananas-sandwichejä. Lapset jaksoivat jokailtaiset päivälliset aika mukavasti. Pari ruokailua meni hulinaksi, osa suorastaan rauhallisesti. Annoimme naperoiden syödä ranskalaisia ja nugetteja niissä paikoissa, missä parempaa ei ollut lapsille tarjolla. Melkein aika ateria kruunattiin jäätelöllä. Laskun yhteydessä espanjalaiset tapaavat tuoda lapsille tikkarit, joiden syömisestä emme myöskään murehtineet. Lomalla ollaan lomalla.

Miinukset

Hotelli Los Gisasoles oli sangen vaatimaton apartementos. Toinen perheistä joutui vaihtamaan huoneistoa, koska ensimmäiseen paistoi aurinko vain pienen hetken päivän aikana eli kämpässä oli kylmä aamusta iltaan. Huoneiston vaihtamisen jälkeen seurueemme pääsi hotellin työntekijöiden mustalle listalle eli sen jälkeen kaikki oli vaikeaa: puhtaiden pyyhkeiden saaminen, viemärin putsaus ja veden ostaminen respasta. Loppulomasta meitä ei enää tervehditty aulassa. Muuten palvelu Playa del Inglesissä oli enimmäkseen hyväntuulista ja reipasta. Poikkeuksena tietysti supermercadojen kassat, jotka eivät osaa tai halua puhua englantia ja sama juttu hymyilyn kanssa.
Taudit. Neljä lasta, yksi kuume, kaksi kurkkutulehdusta ja yksi keuhkoputken tulehdus. Lääkäriin mentiin, lääkettä saatiin ja terveeksi tultiin, mutta reissussa sairastaminen on silti inhaa.
Playa del Ingles on aika kulunut kylä. Vaan emmepä me minnekään Roomaan kuvitelleetkaan matkustavamme vaan aurinkolomalle.

Bamse state of mind

Nyt on kulunut 21 päivää siitä, kun vauva irtisanoi sopimuksensa tuttipullo-nimisen käyttöliittymän kanssa ja 16 päivää siitä, kun esikoinen aloitti joululomansa. En tiedä kummasta johtuu, mutta minä olen loman tarpeessa. Ja sieltähän se tulee! Yhden hengen kahden viikon pakkoloma Bahia Felizissä. No ei sentään, mutta koko perheen aurinkoloma kuitenkin tai kuten eräs ystävä totesi "Bamse-loma".

Hyvää uutta vuotta ja mitä mainiointa loppiaista!